Taxes on my mind

Ihana verotus. Taa yksi asia jota ilmankin pärjäisin ihan kivasti täällä Kanadassa. Suomessa olen tottunut siihen, että keväällä postiluukusta kolahtaa esitäytetty veroilmoitus eikä siihen yleensä ole mitään muutoksia tarvinnut tehdä. No, Kanadassa tykätään tehdä veroilmoitukset itse. Mahtavaa hommaa sanon minä. Eikä siinä muuten mitään vaikeeta ole (postista saa koko paketin ohjeineen tai sit voi ostaa sellasia vero-ohjelmia tietokoneeseen), mutta tuo ulkomaisten tulojen ilmoitus tuottaa nyt harmaita hiuksia. Ulkomailla hankitut tulot pitää siis ilmoittaa, vaikka ne on verotettu muualla eikä kuulu täällä verotettaviin tuloihin (sama juttu Suomessakin.. ja varmaan joka paikassa). No, kauheen hauskaa tässä on se, että sain käyttööni tuollaisen vero-ohjelman, johon vain syötetään lukuja ja se laskee kivasti palautuksen määrän (ollaan positiivisia), MUTTA en löytänyt koko ohjelmasta kohtaa jossa voin vähentää ulkomailla ansaitut tulot!! Eli nyt ohjelma vain ottaa ulkomailla ansaitsemani tulot huomioon Kanadan tulon kanssa, jolloin huikeat veronpalautukseni murenivat kuin tuhka tuuleen. Ei hyvä ollenkaan. Tämän kanssa olen nyt paininut noin 4 viikkoa ja veroilmoituksen palautusaika lähenee uhkaavasti. Päätin vakaasti, että nyt pääsiäisenä teen tuon veroilmoituksen loppuun ja palautan sen vihdoin. Katsotaan miten käy!

Vaihtoehtojani ovat tällä hetkellä seuraavat:

1.) Jätän ulkomaiset tulot ilmoittamatta (en usko että pystyn tähän, muuten näen painajaisia kaksi viikkoa ja kuvittelen että joudun vankilaan).

2.) Kirjoitan ulkomaiset tulot käsin tulostamiini papereihin (ainakin tulot olisi ilmoitettu ja jos ne veroihmiset haluaa tarkistaa tuloni, niin siitä vaan, tuleepahan ainakin sit viimeistään oikein).

3.) Haen postista tuon veropaketin ja täytän koko roskan käsin (ei kovin innostava ajatus, koska sivuja on todella monta.. mutta toisaalta minulla on jo kaikki sivut ja kohdat täytetty koneella, joten ei tarvitse kun kopioida, laskemisen on tehnyt jo tietokone.. ellei ne ulkomailla hankitut tulot nyt jotenkin sotke koko hommaa).

Katsotaan mitä tapahtuu... Hyvä juttu Kanadassa näiden verojen osalta on se, että shekin (!!) tai suoran talletuksen tilille (tähänkään ei sit riitä pelkkä tilinumero vaan tarvitaan pankin tietojakin..) saa aika nopeasti, eikä tarvitse odotella puolta vuotta niinkun Suomessa.

EDIT // Luin juuri Kanadan valtion sivuilta "Newcomers to Canada" -opasta, jossa sanotaan, että tulot ulkomailta pitää ilmottaa vain siltä ajalta, kun on jo asukkaana Kanadassa."You have to report your world income (income from all sources both inside and outside of Canada) that you received after you became a resident of Canada." Eli ilmeisesti voin vain huokaista helpotuksesta ja postittaa veroilmoitukseni, koska Suomen tuloni olen saanut ennen Kanadaan tuloa?! Voiko tämä olla näin yksinkertaista.. JA miksi aiemmin saamani info verotuksesta väittää muuta? Huoh. Jatkan ehkä vielä hetken tuon oppaan lukemista.

Banking, eh?

Kanadassa pankkipalvelut on HIEMAN jäljessä Euroopasta. Kun avasin pankkitilin olin ihan ihmeissäni siitä, etten voisi tehdä tilisiirtoja muille kuin omille tileilleni samassa pankissa (tai niihin tileihin jotka näkyvät verkkopankissani). Suomessa kun olen tottunut tekemään tilisiirtoja milloin mihinkin. Laskujen maksu verkossa kuitenkin onnistuu, mutta tämäkin vain, jos kyseisen laskuttajan tiedot on pankin järjestelmässä. Ja jos niitä ei ole, ei niitä sinne myöskään voi lisätä. Samoin esimerkiksi vuokra maksetaan usein shekillä. Jotkut maksavat puhelinlaskujakin shekeillä, jotka he vain lähettävät laskuttajalle. Mahdollista on kuitenkin tehdä myös automaattisia tilisiirtoja kuukausittaisista menoista, kuten vuokrasta. Itse tätä ei kuitenkaan voi tehdä, vaan pankissa kirjataan tilillesi automaattinen "sähköinen siirto" vastaanottajalle. Yksinkertaista eikö?

Nyt täällä yritetään kovasti päästä eroon shekeistä. Muistaakseni tämän vuoden alusta on voinut tehdä "e-transfers" nimellä kulkevia siirtoja kenelle tahansa käyttäen sähköpostia tai tekstiviestiä (toimii älypuhelimissa vai mikä niiden nimi onkaa). Homma toimii siis niin, että menen omaan verkkopankkiini ja lähetän siirron jollekin henkilölle mutta en lähetä tätä hänen tililleen vaan joko sähköpostiosoitteeseen tai puhelimeen, tai molempiin. Kun vastaanottaja saa tämän, hän kirjautuu omaan verkkopankkiinsa viestin mukana tulleen linkin kautta, vastaa "turvakysymykseen" jonka lähettäjänä olen asettanut ja tallettaa rahat tililleen. Kuinka helppoa! :D Haha.. Siis oikeasti, en vaan ymmärrä miten täällä ei ostata järjestää verkkopankkeja niin, että tilisiirrot sitä kautta suoraan toisen tilille olisi mahdollisia? Jotenkin tuo "e-transfers" ei vaikuta maailman turvallisimmalta tavalta lähettää rahaa. Mitäs jos joku ulkopuolinen kirjautuu vastaanottajan sähköpostiin ja tallettaa rahat omalle tililleen? Tämä kun on siis mahdollista (jos henkilö tietää lähettäjän asettaman turvakysymyksen vastauksen) ja vastaanottaja ei tiedä mihin rahat ovat joutuneet, ainoastaan saa tietää sen, että rahat on jo talletettu. Kätevää Kanada.

kuva: weheartit.com

Salty roads

Kanadalaiset eivät jaksa kolata jalkakäytäviä, piste. Muuta syytä en ole keksinyt siihen, miksi kaikki jalkakäytävät pitää suolata, kun maahan on satanut noin sentti lunta. Tämän jälkeen tiet ovat loskaiset ja jos jalassa ei ole olleet kumisaappaat, niin kenkäsi ovat todennäköisesti saaneet uuden lookin valkoisten raitojen muodossa. En ole itse vielä jaksanut satsata kumisaappaisiin, varsinkin kun talvi on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen leuto ja vähäluminen. Ne muutamat kerrat kun olen töihin "kahlannut" loskassa, olen kironnut nahkasaappaideni kohtaloa, mutta onneksi olen saanut ne suht ok puhdistettua jälkeenpäin. Jos olisin koko talven kävellyt tuossa loskamössössä, ei nahkakengilläni olisi toivoa selvitä ensi vuoteen.

Ollessani "suolaneitsyt" pari vuotta sitten, en osannut varautua kenkieni kohtaloon ja pilasin uudet talvikenkäni Toronton loskassa. Kyllähän se ketutti, kun uudet 'Uggini' olivat kivikovat suolasta. Ostin puhdistusaineita, mutta eihän ne siihen tehonneet. Lopulta luovutin ja käytin kenkiä suolakerrostumasta huolimatta. Eiväthän ne kivalta näyttäneet, mutta minkäs teit. Ehkä ihan hyvä, etten ollut käyttänyt kenkiini $60 enempää, sillä aitojen Uggien ja $200 tuhlaamisen jälkeen olisin kuollut, jos kenkäni muutaman käyttökerran jälkeen olisivat kelvanneet vasaraksi, niin kova pinnasta tuli. Eli huom huom kaikki tänne suunnalle talvella aikovat: suojaa rakkaat kenkäsi hyvin jos aiot käyttää niitä lumisateen jälkeen, tai osta suosiolla kumpparit!

Luin viime viikolla, että Toronto käyttää vuosittain $10 - $12 miljoonaa teiden suolaukseen ja suolaa kuluu yhteensä 125,000 tonnia yhden talven aikana. Kaupunki on tietoinen suolauksen aiheuttamista ympäristöhaitoista, mutta pitää ihmisten turvallisuutta tärkeämpänä, kun ympäristönsuojelua. Okei, jos tiet ovat jäässä, suola sulattaa tiet, mutta kyllähän Suomessakin on selvitty hiekoittamalla suht hyvin. Tietty hiekka ei aina auta ja kaatumisista tulee murtumia, mutta tämä järjetön suolan käyttö pilaa asfaltin, ajoneuvot ja pahimmillaan vesistöt (ja samalla ekosysteemin). Täällä koirien on myös pidettävä kenkiä ulkoillessaan talvella, koska suola kuulemma kirvelee useimpien koirien tassuja. Törkeää!!! Tästä ei nyt pitänyt tulla mikään valistuspostaus, mutta jos joku asia täällä talvella ärsyttää niin se on tämä (järjettömän kylmän tuulen lisäksi)!

Sori tästä puuduttavasta tilityksestä ilman kuvia, mutta oli pakko. Ainoat hetket kun näihin suolaröykkiöihin törmään on työmatkalla, enkä silloin ehdi pysähdellä ottamaan kuvia. Jos tätä aikaa joskus kuitenkin löytyy, lupaan lisätä kuvia tännekin jälkikäteen! :)         

Holiday after holiday

Viikonloppu on vihdoin täällä!! Tätä viikonloppua onkin odotettu, sillä maanantaina on 'Family Day', joka minulle (kuten monelle muullekin) tarkoittaa sitä, että maanantaina ei tarvitse raahautua töihin. Mikään 'special holiday' tämä ei ole, vaan periaatteessa helmikuulle haluttiin jokin viikkovapaa, jotta uuden vuoden ja pitkän perjantain välille ei tulisi liian pitkää aikaväliä ilman lomaa. Family Dayta alettiin viettää Ontariossa vasta vuonna 2008, joten mikään vanha vapaapäivä ei kyseessä ole. Jos jostain täällä pidän, niin siitä, että melkein joka kuukausi on yksi viikkovapaa (yleensä maanantai tai perjantai). Tammikuussa ei siis ole vapaita, mutta helmikuussa on Family Day, huhtikuussa pääsiäinen, toukokuussa Victoria Day (tietääkseni aina tokavika maanantai), kesäkuussa ei mitään, heinäkuussa itsenäisyyspäivä (Canada Day) jonka osuessa viikonlopulle ainakin meillä töissä on maanantai vapaa, elokuussa Civic Holiday (taas yksi 'täyttölomapäivä') ekana maanantaina, syyskuussa Labour Day, lokakuussa Thanksgiving Day, marraskuussa Remembrance Day ja joulukuussa tietysti joulu.

Onhan tuossa lomia ihan kiitettävästi, ei voi valittaa. Huono puoli tässä on se, että jos joskus palaan töihin Suomeen, joudun tottumaan siihen, ettei joka kuukausi ole pidennettyä viikonloppua tarjolla, ellei sitten itse ota palkatonta tai muuta. Ei kuulosta kovinkaan hyvältä.

Canadian winter wear

Jos olet tulossa Kanadaan (tai ainakin Torontoon) talvella etkä halua erottua massasta, pue päällesi seuraava asukokonaisuus:

Tämä asukokonaisuus tulee vastaan ainakin 50 kertaa joka päivä. No kidding. En vaan tiedä mistä nämä ihmiset on keksiny ton Longchampin, koska en ole itse törmännyt merkin laukkuihin missään kaupassa täällä. Tai sit oon vaan sokea.

A small group of 100!

Lueskelin lounastauolla sanomalehteä ja silmiini osui mainos häämessuista. Ja sivuhuomautuksea äitille: ei, emme ole menneet kihloihin tai suunnittele häitä. Asiaan: mainoksessa oli esitelty erilaisia kilpailuja joihin messuilla voi osallistua, kuten $5000 lahjakortti kodinsisustukseen tai luksushäämatka. Yksi kilpailu pomppasi kuitenkin silmilleni ylitse muiden.. voita hääkutsut/polttarit (bridal shower) 100 hengelle. Että siis niinkun mitä? Mistähän itse esimerkiksi taikoisin paikalle nuo kaikki sata ihmistä? Jos joskus järjestän häät ei koko vieraslista olisi sataa henkeä.

Suomessa on kai normaalisti tapana järjestää polttarit, jonne kutsutaan ne läheisimmät ystävät. Täällä tapana on ilmeisesti kutsua paikalle kaikki mahdolliset ihmiset. Okei, bridal showerissa morsiamelle tuodaan lahjoja, juodaan kahvia ja syödään hyvin, joten mistään nöyryytys-/ryyppyjuhlasta ei ole kyse. Mutta silti. En itse kokisi oloani kovinkaan mukavaksi, jos paikalla olisi ihmisiä joita tuskin tuntisin. Sitäpaitsi, mistä nämä ihmiset repii rahat noihin juhliin? Ihan kun ne häät ei itsessään ois jo kalliit. No, kai nämä juhlien kustannukset kompensoidaan sitten niillä lahjoilla. Kihlajaislahjat, bridal shower -lahjat, jack&jill -lahjat (nää juhlat on vaan sitä varten et kerätään rahaa hääparille) ja häälahjat. On siinä lahjoja kerrakseen. Monet kuitenkin antavat lahjan shekin muodossa, jolloin materian osuus jää pieneksi. Okei eli long story short: täällä on opittu järjestämään juhlat niin, että niiden jälkeen olet rahallisesti voitolla tappion sijaan.

Mitä järkeä muutenkaan on kutsua vanhempien työkavereita tai jotain muita täysin randomeita ihmisiä häihinsä? Okei, jos ei nyt mietitä sitä näkökulmaa, että nämä ihmiset maksaa loppupeleissä ne häät. Eikö olisi paljon parempi tunnelmakin, jos paikalla olisi vain ne läheisimmät ja rakkaimmat ihmiset? Minun mielestäni kyllä, täällä vallitsevan yleisen käsityksen mukaan ilmeisesti ei.

Crazy Canadians

Tämä talvi on ollut tosi leuto täällä Torontossa. Pakkasta ei ole pahemmin ollut yli -10C ja sekin lumi mikä sataa, sulaa yleensä samana päivänä pois. Ilmeisesti torontolaisille tämä tarkoittaa sitä, että ulkona on sopivat kelit ballerinoille, korkokengille ja varvassandaaleille(!!). Hämmästyn joka kerta yhtä paljon, kun vastaan kävelee henkilö, jolla on päällä untuvatakki mutta jaloissa ballerinat tai muut kesäkengät (ja yleensä näillä henkilöillä ei ole edes sukkahousuja jalassa lämmittämässä). Ymmärrän kyllä jotenkin, jos henkilö on esimerkiksi hakemassa lounasta eikä jaksa vaihtaa kenkiä lyhyen matkan takia, mutta kun näitä ihmisiä näkee aamulla sekä iltapäivällä junassa matkalla kotiin. Jos itse pistäisin korkokengät -10C pakkaseen jalkoihini, olisin seuraavana päivänä puolikuolleena sängynpohjalla.

Kaiken huippu oli eräs mies metrossa, jonka asuna oli huppari, shortsit ja varvassandaalit. Ulkona oli pakkasta. Itselläni oli untuvatakki, kaulahuivi, lapaset ja saappaat. Onhan se tietysti hienoa, jos ei palele.. mutta jotain rajaa sentään.

Not so close, please!

Suomessa on tottunut siihen, että kun seisotaan esimerkiksi bussipysäkillä, pidetään vähintään parin metrin väli toisiin pysäkillä seisojiin. Ei tulisi mieleenkään mennä noin 20cm päähän toisesta, johan sitä saisi syytteen häirinnästä. Täällä taas ihmiset seisovat hyvinkin lähekkäin, itselleni jopa hieman ahdistavan lähekkäin (mikä tietysti johtuu juuri siitä, että olen suomalainen!). Noh, olen pikkuhiljaa tottunut siihen, että edessä junaa odottavan niskaan hengittäminen / minun niskaan hengittäminen ei ole mitenkään tuomittavaa, vaan lähinnä pakollista jos meinaat saada istumapaikan. Jos täällä seisot parin metrin päästä jonosta, voit olla varma, että seisot sen seuraavat 45min jotka joudut siellä junassa olemaan.

No, tämä ei nyt ole se pahin asia, vaan joskus metrossa alkaa todellakin ahdistaa kun joku tuntematon tulee kirjaimellisesti iholle. Kesäkuumalla on aivan mahtavaa (huomaa sarkasmi), kun seisot muutenkin kuumassa ja haisevassa metrossa ja kyytiin tulee tyyppi joka ottaa kiinni kaiteesta ja tämän seurauksena kyseisen henkilön kainalo on lähes kiinni naamassasi. Täydessä metrossa väistöliikkeitä on turha yrittää tehdä, vaan paikallaan on pysyttävä, kunnes osa ihmisistä poistuu kyydistä. Lisäksi kerran eräs poika seisoi takanani etumus selkääni vasten (se silleen creepysti tuli kokoajan lähemmäs), mutta eipä siinä oikeen voinut väistellä, kun edessäni seisoi toinen mies. Vaihtoehtoina siis puskea omaa etumusta tuon edessä seisovan miehen etumukseen tai antaa sen toisen pojan seisoa siinä missä seisoi, aivan takanani. Noh, onneks se ei montaa pysäkkiä kyydissä ollut ja siitäkin päästiin eroon.

Pakko vielä mainita että: Toronton metro on aina myöhässä, joten joskus käy myös niin, että joudut odottamaan pari metroa ennenkun mahdut kyytiin. En tajua miten nää metrot voikin hajota ainakin kerran päivässä. Lisäksi täällä suunnitellaan lippujen hintojen nostoa, koska ihmismäärät lisääntyy ja samalla näiden työmäärä lisääntyy. Noh, eipä käy meikäläisen järkeen kaikkien näiden ongelmien keskellä. Lisäksi kuulin viime viikolla, että TTC:n kuskit saa palkkaa sievoiset 29 dollaria tunnissa!! Järkyttävää. Pitäsköhän itekin ryhtyä vaan metrokuskiksi?

Kuvat: weheartit.com

To drink or not to drink

Täällä Kanadassa on vähän erikoinen meininki tuolla "alkossa": VIINAMAISTIJAISET. Tai en ainakaan koskaan oo Suomen alkossa törmännyt aukinaiseen viinipulloon jonka vieressä nököttää kertakäyttömukeja, tai tarjoilupöytään, jonka toisessa päässä on Smirnoff -vodkaa ja toisessa jotain rommia ja kaunis promotyttö kyselee haluatteko maistiaisia: raakana tai karpalomehulla. Hmm.. Ja mitä nyt itse oon tuolla käynyt, niin kaikki tuntuu kieltäytyvän. Tuskin Suomessa. No, ehkä siksi siellä ei näitä järjestetäkään. ;) Voin hyvin kuvitella, miten jotkut puistopulsut rivissä jonottais sinne maistiaisiin. Voi moro. Noh, kaikki tavallaan i guess.

Kuvat: weheartit.com

PizzaPizza

Tuleekin nyt kaks postausta putkeen. Pitää kiristää tahtia, kun jääny nyt muutama viikko väliin. Noh, tosiasiassa poika lähti Niagaralle bachelor partyihin niin päivystän yksin kotona. Mitäs sitä muutakaan tekis ku notkuis netissä?! ..nii ja söis pizzaa. Mistä päästäänkin itse aiheeseen: pizzan dippaus. Suomessa en tätä harrastanut, enkä tiedä ketään kuka ois harrastanut, mutta ei sieltä taida ees mitää dippejä pahemmin löytyä (ellei tee ite jotain kermaviilidippiä). Yks kaveri kerran kertoi, että Norjassa ne harrastaa tätä myös, mutta silloin en itse kyseiseen touhuun pahemmin syttynyt.

Noh, täällä siihen on sitten oppinut kenenkäs muun kun pojan kautta, joka dippailee pizzaansa ties mihin. Pizzapaikat myy myös noita dippejä ja tänään ostin sit Blue Cheese ja Creamy Garlic dipit. Nam!! En oo koskaan oikeen syttyny toho pizzan reunaan, mut dippien kanssa sekin menee alas kevyesti. Onhan toi aikamoinen pommi (pizza + rasvainen dippi), mut kerrankos sitä... Suomessakin pizzapaikat vois alkaa myymään noita dippejä, vaik en kyl tiiä et kuinka moni noihin syttyis. Meni itseltäkin muutama kerta totutellessa ajatukseen.

Ehkä siinä on sekin, että kun täällä yleisin "lätty" on toi pepperoni, niin sen kanssa tollanen dippi toimii aika jees. Mut jos dippailisin Suomessa perinteiseksi muodostunutta kinkku-salami-herkkusieni-sipuli pizzaani, niin vois olla aika mielenkiintoisen makuista. Lisäksi, täällä noi pizzat ei oo ihan thin crust, joten se vaatii jotain kaveria seuraks. Sitä reunaa vois tietty Suomessaki dippailla...

Palataan taas!

Canadian favourites and some dislikes too

Vaikka suomalaista ruokaa tuskin mikään koskaan tulee voittamaan, niin on Kanadallakin tarjota muutamia juttuja joihin olen tykästynyt, osaan myös omaksi ihmetyksekseni.

Parasta on edelleen kahvilaketju Tim Hortonsin iced cappucino. Inhoan kahvia, en tiedä mitään niin pahan makuista (no okei ehkä olut on siinä rinnalla), mutta toi iced capp on kyl jotenki niin hyvää. Tajuttiin myös tossa kesän aikana, että tuon saa joko kermaan, maitoon tai kaakaoon tehtynä. Tietty ollaan aina otettu se ihan perusversio eli kermapommi, mutta kokeiltiin kaakaota ja se on tosi jees! Tykkään myös tosi paljon ginger alesta. Kai tätä saa Suomestakin jossain muodossa, mutta en ainakaan näin äkkiseltään muista juoneeni? Aito kanadalainen ginger ale on kyl tooosi hyvää! Eikä siinä oo mitään e-koodeja, joten sehän on varsinaista terveysjuomaa ja sehän passaa. ;P

Ruokapuolelta mahtavia juttuja on esim. hampurilaispihvit (miks Suomesta ei saa pakasteena sellasia "mäkkipihvejä"?!), ribsit (mikä näiden nimi olikaa suomeks, vai onks se vaa ribs?!) ja kestosuosikki Manchu Wokin honey garlic chicken. Lisäksi mangot on täällä niiiiiiin makeita ja hyviä. Suomessa ne on aina kovia ja kirpeitä. Muutenkin kaikki hedelmät on täällä tosi maukkaita ja joskus erikoisempiakin hedelmiä saa suht halvalla verrattuna Suomen hintatasoon. Mangot on aika yleisesti dollarin kpl.

Sitten vähän yllättävämpi veto: Root beer. Aluksi en voinut sietää tätä, koska siis todellisuudessahan se maistuu siltä, että kokikseen olisi sekoitettu listerine-suuvettä. Jotenkin siihenkin makuun on tottunut ja nyt jopa ostanu kyseistä juomaa kaupasta ilman B:n suostuttelua. Jätte bra.

Pakko kyl viel loppuun dissatakin näitä Kanadan antimia. Kuten aikaisemmin jo oon maininnut, niin laktoosittomia tuotteita ei juurikaan oo saatavilla. Toisaalta, täällä on maito niin ylikäsiteltyä, että ei siinä varmaan enää mitään laktoosia edes ole. :D Onko jonkun muun mielestä epänormaalia että maito säilyy jääkaapissa kuukauden?! Ja että sitä voi ostaa "muovipussissa". Tere vaan. Ja juustoa vois joku opetella tekemään. Sellasta oikeeta juustoa.. mikä swiss cheese se näille sit onkaan. Pliiiis! Tai kai sitä jostain saa, mut ei ainakaan niistä kaupoista joissa käyn. Ja leipä vois olla jotain muuta ku sellasta pullaa. Rupee tulee täysjyväpaahtoleipä jo korvista. Lisäks, miks täällä ei osata tehdä pullaa? Kaikki on jotain viinereitä tai sit donitseja tai muffinsseja. Ja hei, yks pikku vinkki: tuotteisiin ois ihan kiva saada parasta ennen -päiväys. t. johtava hygieenikko. Valitan lisää sit ku muistan mistä muusta en tykkää.

Kivaa viikonloppua! :)

kuvat: weheartit.com