Not so close, please!

Suomessa on tottunut siihen, että kun seisotaan esimerkiksi bussipysäkillä, pidetään vähintään parin metrin väli toisiin pysäkillä seisojiin. Ei tulisi mieleenkään mennä noin 20cm päähän toisesta, johan sitä saisi syytteen häirinnästä. Täällä taas ihmiset seisovat hyvinkin lähekkäin, itselleni jopa hieman ahdistavan lähekkäin (mikä tietysti johtuu juuri siitä, että olen suomalainen!). Noh, olen pikkuhiljaa tottunut siihen, että edessä junaa odottavan niskaan hengittäminen / minun niskaan hengittäminen ei ole mitenkään tuomittavaa, vaan lähinnä pakollista jos meinaat saada istumapaikan. Jos täällä seisot parin metrin päästä jonosta, voit olla varma, että seisot sen seuraavat 45min jotka joudut siellä junassa olemaan.

No, tämä ei nyt ole se pahin asia, vaan joskus metrossa alkaa todellakin ahdistaa kun joku tuntematon tulee kirjaimellisesti iholle. Kesäkuumalla on aivan mahtavaa (huomaa sarkasmi), kun seisot muutenkin kuumassa ja haisevassa metrossa ja kyytiin tulee tyyppi joka ottaa kiinni kaiteesta ja tämän seurauksena kyseisen henkilön kainalo on lähes kiinni naamassasi. Täydessä metrossa väistöliikkeitä on turha yrittää tehdä, vaan paikallaan on pysyttävä, kunnes osa ihmisistä poistuu kyydistä. Lisäksi kerran eräs poika seisoi takanani etumus selkääni vasten (se silleen creepysti tuli kokoajan lähemmäs), mutta eipä siinä oikeen voinut väistellä, kun edessäni seisoi toinen mies. Vaihtoehtoina siis puskea omaa etumusta tuon edessä seisovan miehen etumukseen tai antaa sen toisen pojan seisoa siinä missä seisoi, aivan takanani. Noh, onneks se ei montaa pysäkkiä kyydissä ollut ja siitäkin päästiin eroon.

Pakko vielä mainita että: Toronton metro on aina myöhässä, joten joskus käy myös niin, että joudut odottamaan pari metroa ennenkun mahdut kyytiin. En tajua miten nää metrot voikin hajota ainakin kerran päivässä. Lisäksi täällä suunnitellaan lippujen hintojen nostoa, koska ihmismäärät lisääntyy ja samalla näiden työmäärä lisääntyy. Noh, eipä käy meikäläisen järkeen kaikkien näiden ongelmien keskellä. Lisäksi kuulin viime viikolla, että TTC:n kuskit saa palkkaa sievoiset 29 dollaria tunnissa!! Järkyttävää. Pitäsköhän itekin ryhtyä vaan metrokuskiksi?

Kuvat: weheartit.com

To drink or not to drink

Täällä Kanadassa on vähän erikoinen meininki tuolla "alkossa": VIINAMAISTIJAISET. Tai en ainakaan koskaan oo Suomen alkossa törmännyt aukinaiseen viinipulloon jonka vieressä nököttää kertakäyttömukeja, tai tarjoilupöytään, jonka toisessa päässä on Smirnoff -vodkaa ja toisessa jotain rommia ja kaunis promotyttö kyselee haluatteko maistiaisia: raakana tai karpalomehulla. Hmm.. Ja mitä nyt itse oon tuolla käynyt, niin kaikki tuntuu kieltäytyvän. Tuskin Suomessa. No, ehkä siksi siellä ei näitä järjestetäkään. ;) Voin hyvin kuvitella, miten jotkut puistopulsut rivissä jonottais sinne maistiaisiin. Voi moro. Noh, kaikki tavallaan i guess.

Kuvat: weheartit.com

Better late than never..

Jaahas, se ois sit vierähtäny mukavasti reilu kuukausi viime postauksesta. Hups hups! Jotenkin ollu vaan niin hektistä ja syysväsymystä ja.. ja.. no, onhan noita selityksiä. Mut nytpäs päätin kuitenkin kirjotella.

Mieleen on aina välillä tullut kivoja aiheita joista vois kirjotella, mut sitten kappas vaan ne on unohtunut, koska koko kirjoittaminen on unohtunut. Koitan nyt kuitenkin tehdä pari postausta asioista, jotka vielä muistan. :D Kun on lyhyt muisti niin on lyhyt muisti. Kiitokset tästä kuuluu mamalle.. tunnetusti sielläkin suunnalla tätä lyhytmuistisuutta havaittavissa. Kröhm.

Funny or what?

Ei vaan voi olla nauramatta. Ihan paras mainos. Enjoy! :)

PizzaPizza

Tuleekin nyt kaks postausta putkeen. Pitää kiristää tahtia, kun jääny nyt muutama viikko väliin. Noh, tosiasiassa poika lähti Niagaralle bachelor partyihin niin päivystän yksin kotona. Mitäs sitä muutakaan tekis ku notkuis netissä?! ..nii ja söis pizzaa. Mistä päästäänkin itse aiheeseen: pizzan dippaus. Suomessa en tätä harrastanut, enkä tiedä ketään kuka ois harrastanut, mutta ei sieltä taida ees mitää dippejä pahemmin löytyä (ellei tee ite jotain kermaviilidippiä). Yks kaveri kerran kertoi, että Norjassa ne harrastaa tätä myös, mutta silloin en itse kyseiseen touhuun pahemmin syttynyt.

Noh, täällä siihen on sitten oppinut kenenkäs muun kun pojan kautta, joka dippailee pizzaansa ties mihin. Pizzapaikat myy myös noita dippejä ja tänään ostin sit Blue Cheese ja Creamy Garlic dipit. Nam!! En oo koskaan oikeen syttyny toho pizzan reunaan, mut dippien kanssa sekin menee alas kevyesti. Onhan toi aikamoinen pommi (pizza + rasvainen dippi), mut kerrankos sitä... Suomessakin pizzapaikat vois alkaa myymään noita dippejä, vaik en kyl tiiä et kuinka moni noihin syttyis. Meni itseltäkin muutama kerta totutellessa ajatukseen.

Ehkä siinä on sekin, että kun täällä yleisin "lätty" on toi pepperoni, niin sen kanssa tollanen dippi toimii aika jees. Mut jos dippailisin Suomessa perinteiseksi muodostunutta kinkku-salami-herkkusieni-sipuli pizzaani, niin vois olla aika mielenkiintoisen makuista. Lisäksi, täällä noi pizzat ei oo ihan thin crust, joten se vaatii jotain kaveria seuraks. Sitä reunaa vois tietty Suomessaki dippailla...

Palataan taas!

Update

Helou!

Tää syyskuu on jotenki menny ihan ohi, siitä syystä myös tää hiljaisuus blogin puolella. Töissäkin oon pari kertaa havahtunu siihen, että oon luullu että vielä mennään elokuussa. Noh, kohta onkin sitten jo lokakuu, JAIKS! Täällä säiden puolesta vois luulla, että on vielä elokuu (siis Suomen mittakaavassa, täällä nää kelit on ihan normaaleja ja jotkut valittaa että onpas kylmä syyskuu). Viime viikonloppuna pistäydyttiin pohjoisessa ja siellä pärjäs t-paidassa ja shortseissa. Naamakin meinas palaa, onneks oli suojakertoimia naamarasvassa ni pahimmalta katastrofilta vältyttiin.

Tällaisissa tunnelmissa siis oltiin pohjoisessa viime viikonloppuna. Ihan kesämeininkiä. Yks lellikki pääs kans kuvaan. :D

Ainii, aikaisemmin kun kirjoittelin siitä, että kesä ois ohi, niin todellisuudessahan täällä oli kesän viimeinen päivä eilen, 23. syyskuuta. Ilmeisesti toi syyskuun eka viikonloppu on vaan virallinen kesänlopetusviikonloppu siinä mielessä, että lapset palaa kouluun ton viikonlopun jälkeen. En jotenkin itse osaa kuvitella, että kesä jatkus melkein lokakuuhun asti. Mut mielummin tää, kun ne Suomen sateet.

The Kardashians

Ihan vaan tällainen välikysymys: Onko normaalia katsoa telkkarista kolme tuntia putkeen Keeping up with the Kardashians -sarjaa, joo tää jo itsessään olisi kysymisen arvoista, mutta... ITKEÄ sitä katsoessa joillekin kohtauksille? Olenko tullut/tulossa hulluksi?

Juu, ei muuta tällä kertaa. :)

Makeup stuff

En osta kovinkaan usein meikkejä tai muita kosmetiikkatuotteita Suomessa, mutta täällä ollessa en ole ostanut senkään vertaa. Saan pakottaa itseni menemään lähimpään "drug storeen" etsimään tuotteita, jotka ovat jo loppu ja uutta pitäis saada tilalle. Viime viikolla kävin vihdoin ostamassa kasvovettä sekä silmämeikin-poistoainetta ja oli taas suhteellisen tuskallista arpoa, että minkä tuotteen ostais, kun samoja tuotteita kuin mihin oon tottunut Suomessa ei ollut tietenkään saatavilla. Noh, kokemuksen kautta sitä kai on Suomessakin oppinut että mikä toimii ja mikä ei.

Kaikista hämmentävintä on se, kun kaikki kosmetiikka pakataan "yksittäispakkauksiin". Kun Suomessa on tottunut hypistelemään tuotteita ennen ostoa, ei tuollaisen pahvisen/muovisen paketin hypistely ole mistään kotoisin. Testereitä toi voi hypistellä, mut eihän se oo yhään sama asia. Nou nou. No, ripsivärin sain kuitenkin ostettua, vaikka sekin oli työn ja tuskan takana.

weheartit.com

Jotain hyviä alennuksia olen kuitenkin bongaillut ja niitähän ei voi jättää käyttämättä! O.P.I.n kynsilakat tuppaa maksamaan Suomessa aivan liikaa ja täällä niitä saa melkein puolella siitä hinnasta mitä kotimaassa. Pakkohan niitä on siis ollut ostaa. Huom, Suomessa en koskaan osta kynsilakkoja! Lisäksi oon ostanu Joicon K-Pak shampoon ja hoitoaineen yhteishintaan 10 dollaria. Tää oli kyllä huipputarjous myös täällä, koska normaalisti yksi puteli maksaa noin 18 dollaria. Lisäksi oon ostanu jättikokoisen Paul Mitchellin hoitoaineen 9 dollarilla. Yleensä näihin tarjouksiin törmää vain kiertelemällä kaupoissa ja yleensä en sitä jaksa tehdä. Löydän siis asioita täysin sattumalta. Pari vuotta sitten kävin yhdessä kampaamokaupassa ja he oli poistamassa valikoimista Tigin tuotteita. Ne olikin sitten ihan superhalvalla, shampoon sai noin 5 dollarilla ja muotoilutuotteet jollain 7-9 dollarilla (no okei plus verot).

Ainiin. Ihan paras tuote jonka oon täältä löytänyt on kynsilakanpoistoaine purkissa! Siihen purkkiin vaan tökätään sormi ja kun sen nostaa ylös, niin lakka on poissa. Kuinka kätevää. Inhoan ylikaiken kynsilakan poistoa, mutta nyt sekin 'ongelma' on ratkaistu. Ja juu, pitäis edelleen postittaa yks tällanen Suomeen siskolle.. sorryyy.. en vaan saa sitä mihinkää fiksuun pakettiin. Jos se ois litteä ni se ois jo Suomessa. ;)

Summer is gone?

Viimeistä kesäviikonloppua viedään, ainakin näin virallisesti täällä Kanadassa. Maanantaina on Labour Day ja ilmeisesti siitä alkaa syksy. Ilmat on tosiaan tähän asti ollu melkoisen lämpimät, tänäänkin ollaan jo melkein +30C tienoilla. Kattelin tossa ennusteita joiden mukaan maanantaista alkaen mittari ei enää nousisi +22C yläpuolelle. Mutta eihän tuotakaan nyt mitenkään kylmäksi ilmaksi voi kutsua. Ilmeisesti vasta lokakuussa syksy varsinaisesti alkaa ja ilmat rupeaa viilenemään. Ite oon jo monta kertaa kaivanut kaapista neuletta, mutta todennut, että ei sellasta voi vielä päälle pistää ellei haluu lämpöhalvausta.

Nyt viikonlopun viettoon pohjoiseen. Adios!

EDIT: Ei me sit minnekää pohjoiseen lähdetty. Poikakaveri ilmoitti sen jälkeen kun olin jo pakannu kaikki tavarat (se ei kyl ollu kotona silloin kun pakkasin, joten ei voi syyttää), että ei lähdetäkään kun sen pitää tehdä hommia! Ei sen puoleen, siellä oli kylmä ja satoi vettä, joten ei ollu hassumpi idea pysyä ihan vaan kotona.

Canadian favourites and some dislikes too

Vaikka suomalaista ruokaa tuskin mikään koskaan tulee voittamaan, niin on Kanadallakin tarjota muutamia juttuja joihin olen tykästynyt, osaan myös omaksi ihmetyksekseni.

Parasta on edelleen kahvilaketju Tim Hortonsin iced cappucino. Inhoan kahvia, en tiedä mitään niin pahan makuista (no okei ehkä olut on siinä rinnalla), mutta toi iced capp on kyl jotenki niin hyvää. Tajuttiin myös tossa kesän aikana, että tuon saa joko kermaan, maitoon tai kaakaoon tehtynä. Tietty ollaan aina otettu se ihan perusversio eli kermapommi, mutta kokeiltiin kaakaota ja se on tosi jees! Tykkään myös tosi paljon ginger alesta. Kai tätä saa Suomestakin jossain muodossa, mutta en ainakaan näin äkkiseltään muista juoneeni? Aito kanadalainen ginger ale on kyl tooosi hyvää! Eikä siinä oo mitään e-koodeja, joten sehän on varsinaista terveysjuomaa ja sehän passaa. ;P

Ruokapuolelta mahtavia juttuja on esim. hampurilaispihvit (miks Suomesta ei saa pakasteena sellasia "mäkkipihvejä"?!), ribsit (mikä näiden nimi olikaa suomeks, vai onks se vaa ribs?!) ja kestosuosikki Manchu Wokin honey garlic chicken. Lisäksi mangot on täällä niiiiiiin makeita ja hyviä. Suomessa ne on aina kovia ja kirpeitä. Muutenkin kaikki hedelmät on täällä tosi maukkaita ja joskus erikoisempiakin hedelmiä saa suht halvalla verrattuna Suomen hintatasoon. Mangot on aika yleisesti dollarin kpl.

Sitten vähän yllättävämpi veto: Root beer. Aluksi en voinut sietää tätä, koska siis todellisuudessahan se maistuu siltä, että kokikseen olisi sekoitettu listerine-suuvettä. Jotenkin siihenkin makuun on tottunut ja nyt jopa ostanu kyseistä juomaa kaupasta ilman B:n suostuttelua. Jätte bra.

Pakko kyl viel loppuun dissatakin näitä Kanadan antimia. Kuten aikaisemmin jo oon maininnut, niin laktoosittomia tuotteita ei juurikaan oo saatavilla. Toisaalta, täällä on maito niin ylikäsiteltyä, että ei siinä varmaan enää mitään laktoosia edes ole. :D Onko jonkun muun mielestä epänormaalia että maito säilyy jääkaapissa kuukauden?! Ja että sitä voi ostaa "muovipussissa". Tere vaan. Ja juustoa vois joku opetella tekemään. Sellasta oikeeta juustoa.. mikä swiss cheese se näille sit onkaan. Pliiiis! Tai kai sitä jostain saa, mut ei ainakaan niistä kaupoista joissa käyn. Ja leipä vois olla jotain muuta ku sellasta pullaa. Rupee tulee täysjyväpaahtoleipä jo korvista. Lisäks, miks täällä ei osata tehdä pullaa? Kaikki on jotain viinereitä tai sit donitseja tai muffinsseja. Ja hei, yks pikku vinkki: tuotteisiin ois ihan kiva saada parasta ennen -päiväys. t. johtava hygieenikko. Valitan lisää sit ku muistan mistä muusta en tykkää.

Kivaa viikonloppua! :)

kuvat: weheartit.com

Cravings

Kymmenen viikkoa ja tää tulis kyläilemään kotimaan kamaralle. Rupesinkin tässä miettimään, että mitä ruokaa sitä on sitten syötävä itsensä ihan ähkyyn, ettei vaan tee seuraavaan puoleen vuoteen taas mieli. Näitä tuli ainakin näin äkkiseltään mieleen:

-Homejuusto (kai sitä täältäki sais, mut Auraa sen olla pitää!)

-Ihan tavallinen juusto (täällä ei vaan saa mistään esim. 500g juustokönttiä josta voi sitten kivasti juustohöylällä höyläillä paloja. saa täältä siis jotain 200g juustokönttejä, mut ne on cheddaria tai muuta "ei-tavallista juustoa". lisäksi ne on sellasia tiilen muotoisia paloja, mutta noin 1/4 tiilen paksuudesta. mikähän idea siinäkin on? myydäänköhän täällä muuten edes juustohöyliä?! enpä oo ainakaan nähny.)

-Ruisleipä (täällähän siis myydään "ruisleipää", mutta siis ei se kyllä ole oikeeta ruisleipää. se on pullaleipää johon on lisätty ruista.. ja siirappia tai jotain muuta makeaa. en osta sitä koskaan, mut se haju puskee jo paketin läpi, joten tiedän, etten todellakaan vois sitä syödä.)

-Smoothiet/Jogurtti (niitähän täältä saa joka kulmalta, mutta siis itsetehdyt smoothiet, joihin voin laittaa jogurttia! täältä en oo löytäny laktoositonta jogurttia, joten eipä tarvi paljo smoothieita tehdä.)

-Irtokarkit (täällä irtokarkit on suurin osa sellaisia limakarkkeja jotka maistuu kaikki ihan samalle. Suomessa irtokarkit on niiiiiin parhaita.)

-Karjalanpiirakat (ja munavoita tietty!)

-Savustettu lohi (täällä ei ilmeisesti harrasteta savustusta samalla meiningillä kun Suomessa, tai ainakaan kenelläkään ei tunnu olevan savustuspönttöä. ainut henkilö kenellä tiedän olevan savustuspöntön täällä on suomalaistaustainen mies. saiskohan jostain ohjeita sellaisen pöntön rakentamiseen?! B:lle vähä tekemistä.)

Okei.. siinäpä ainakin alustavaa listaa. Kaikkea mitä Suomesta kaipaa ei varmaan edes osaa ajatella, mutta jos edellä mainitut saan käsiini Suomessa niin oon erittäin tyytyväinen. Ainii, no ehkä yhden lonkeronkin voisin juoda, täällä kun ei oikeen muuta oo tarjolla kun "coolereita" (ja olutta jota en juo), plääää.

Jack

Maanantaina Kanadan Demokraattisen puolueen johtaja Jack Layton kuoli. Itse en sen suuremmin tiennyt kyseisen herran saavutuksista, mutta kuluvan viikon aikana jokaisessa lehdessä jota olen lukenut on ollut isot otsikot siitä, miten hän oli Demokraattisen puolueen vaikutusvaltaisin johtaja ja kuinka hän sai puolueen kannatuksen nousuun. Lisäksi on tietysti muisteltu hänen uraansa politiikassa noin muutenkin. Harmillisinta tässä on se, että hän kuoli suhteellisen nuorena, 61-vuotiaana, syöpään juuri kun hän oli saavuttanut "poliittisen huippunsa".

Okei, tarkoitus ei ole kirjoittaa muistopuhetta kyseiselle herralle, vaan lähinnä ihmetellä ihmisten reaktioita ja käytöstä hänen kuolemansa jälkeen. Suomessa jos joku politiikan merkkihenkilöistä kuolisi olisi lehdessä juttu ja ehkä toinenkin, mutta tuskin siitä tulisi kansan surujuhlaa. Täällä sadat ihmiset ovat vieneet kukkia hänen virka-asunnolleen ja kirjoittanut muistokirjoituksia isoon "seinään" täällä Torontossa. Eilen Laytonin ruumis kuljetettiin Ottawaan ja vaikka alueella oli varoitus tornadosta, ihmiset menivät joukoittain jättämään jäähyväiset hänelle ja osa oli saapunut paikalle myös pidemmän matkan päästä. Ihmiset jonotti yli kolme tuntia, että sai kävellä Laytonin arkun ohi. Oon myös lukenut lehdestä, että monella työpaikalla ihmiset on itkeny kun joku on edes maininnu kyseisen miehen. Oisko Suomessa muka tällaista? Jos Matti Vanhanen tai vaikka Tarja Halonen kuolisi niin tuskin ihmiset ympäri Suomea ryntäis Helsinkiin hyvästelemään ja itkis monta päivää... jep. I made my point. Toisaalta arvostan kanadalaisten empatiakykyä, mutta jotenkin siitäkin lähtee pohja jos sen vetää överiksi. Surra saa, mutta rajansa kaikella.

Mitä tunteita miehen kuolema sitten minussa herätti (tämän kansan surujuhlan ihmettelyn lisäksi)? Itse olin ainoastaan hieman raivoissani sanomalehden tiistain etusivusta, jossa Layton suutelee vaimoaan. Oliko pakko? Olisi vaikka mielummin laittanut pelkän miehen kuvan, sillä jos olisin itse vaimon asemassa, tuskin haluaisin tuollaista kuvaa aamun lehteä hakiessani nähdä, jos mieheni olisi kuollut edellisenä päivänä.

Mutta sellaista tällä kertaa. Rest in peace Jack.

Sushi

Vuosipäivän kunniaksi luvassa... SUSHIA!! Oli pakko tulla hehkuttamaan. Sorry. Tää on niin outoa, miten sushiin jää koukkuun. Kaks vuotta sitten en voinut sietääkään sushia, kun sitä ensimmäisen kerran maistoin. Vaikka olevinaan pöytään kannettiin erityyppisiä makirullia, niin kaikki ne maistui ihan samalta (=levältä). Jotenkin siihen sitten tottui ja voisi syödä vaikka joka päivä. Nigireitä en tosin oo vielä tähän päivään mennessä maistanu, mutta ehkä sekin päivä koittaa pian, ehkä jo tänään.. who knows!

Kuvat: weheartit.com

Anniversary

Kolme vuotta sitten 20.08.2008 (aika rimmaava päivä muuten) tapasin poikaystäväni ensimmäistä kertaa. Muistan kun sanoin kaverilleni, joka siis esitteli poikaystäväni minulle: "en kyl haluu ketää ulkomaalaista miestä", ajatellen että siitä ei muuta seuraa kun harmia.. mutta kuinkas sitten kävikään. Vaikka vuosien varrella ollaan asuttu eri maissa ja pitkiäkin aikoja erossa toisistamme ei se oo haitannut kumpaakaan (no okei, on se ehkä joskus haitannu ainakin allekirjoittanutta), koska ollaan tiedetty, että asioilla on tapana järjestyä jossain vaiheessa. Se onkin ehkä yksi syy siihen, miksi edelleen ollaan tässä, yhdessä. Ja hyvä niin. 

kuvat: weheartit.com

Healthy stuff

Kuten jotkut ehkä tietää, saatan joskus ( lue: aina kun törmään uuteen tuotteeseen) innostua erinäisistä "terveystuotteista" ja tarjoilla niitä myös pahaa aavistamattomalle poikaystävälle. No, nyt kuitenkin löysin sen verran hyvän terveysjuoman, että en tiedä kuka siitä ei tykkäis! Kyseessä on Vanilla Chai Tea, jonka bongasin eilen kaupasta. Pakkohan sitä oli kokeilla, koska tuotteessa oli terveellistä soijamaitoa sekä vihreää teetä. Plus, yhdestä pullosta saa melkein 40% päivän proteiinitarpeesta. Not bad! ;D ..Oonko ainut joka on jotenkin ihan täpinöissä tästä juomasta?!

yummy yummy!

It's time

Kolme kuukautta elämää Torontossa takana ja aika on mennyt hujauksessa, kiitos töiden sekä juna- ja metromatkojen, joiden ansoista päivät ja viikot kuluu kuin itsestään. Ajattelin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa päivittää blogia (ainakin yritän), josta kiinnostuneet voi lukea kaikkea hömpötystä mitä mieleeni juolahtaa. Aina ei nimittäin tule päiviteltyä kuuluisia Suomeen, vaikka ehkä pitäisi. Tosin, tarkoitus ei ole ehkä niinkään kertoa siitä, mitä tein minäkin päivänä, vaan ehkä jakaa jotain kivoja juttuja joihin täällä törmään.

Sitten asiaan. Tulikin mainittua, että vietän junassa ja metrossa paljon aikaani, tarkemmin sanottuna yhteensä noin 11 tuntia viikossa. Mutta en valita. Parin tunnin junassa istuminen päivittäin sivistää myös ihan huomaamatta. Nyt oon saanu luettua jo neljä kirjaa ja viides on menossa. Lisäksi oon saanu tutustua mahtavaan (huomaa sarkasmi) ilmaisjakelulehteen nimeltä T.O.night, jonka Shout Out -osio on koukuttanut täysin! Tän sivistävyydestä en kyllä sano mitään, mutta kyseessä on siis osio, jonne ihmiset saa lähettää viestejä ja osaa näistä spekuloidaan jopa viikkoja. Tällä hetkellä kuuma aihe on nimimerkin 'needtounderstand' avautuminen siitä, miten hänellä on suhde varattuun mieheen. Lisäksi aina ajankohtaista on haukkua muita matkustajia liian äänekkäiksi, tunkeileviksi, kuorsaaviksi, haiseviksi, jne.. u name it! Niiiiin, ja erittäin suosittua on myös kehua muita matkustajia ja pyytää heitä kahville/leffaan/lapsensa äidiksi (!!).

Tässä pari tyylinäytettä Shout Outeista näin perjantain kunniaksi!