Cravings

Kymmenen viikkoa ja tää tulis kyläilemään kotimaan kamaralle. Rupesinkin tässä miettimään, että mitä ruokaa sitä on sitten syötävä itsensä ihan ähkyyn, ettei vaan tee seuraavaan puoleen vuoteen taas mieli. Näitä tuli ainakin näin äkkiseltään mieleen:

-Homejuusto (kai sitä täältäki sais, mut Auraa sen olla pitää!)

-Ihan tavallinen juusto (täällä ei vaan saa mistään esim. 500g juustokönttiä josta voi sitten kivasti juustohöylällä höyläillä paloja. saa täältä siis jotain 200g juustokönttejä, mut ne on cheddaria tai muuta "ei-tavallista juustoa". lisäksi ne on sellasia tiilen muotoisia paloja, mutta noin 1/4 tiilen paksuudesta. mikähän idea siinäkin on? myydäänköhän täällä muuten edes juustohöyliä?! enpä oo ainakaan nähny.)

-Ruisleipä (täällähän siis myydään "ruisleipää", mutta siis ei se kyllä ole oikeeta ruisleipää. se on pullaleipää johon on lisätty ruista.. ja siirappia tai jotain muuta makeaa. en osta sitä koskaan, mut se haju puskee jo paketin läpi, joten tiedän, etten todellakaan vois sitä syödä.)

-Smoothiet/Jogurtti (niitähän täältä saa joka kulmalta, mutta siis itsetehdyt smoothiet, joihin voin laittaa jogurttia! täältä en oo löytäny laktoositonta jogurttia, joten eipä tarvi paljo smoothieita tehdä.)

-Irtokarkit (täällä irtokarkit on suurin osa sellaisia limakarkkeja jotka maistuu kaikki ihan samalle. Suomessa irtokarkit on niiiiiin parhaita.)

-Karjalanpiirakat (ja munavoita tietty!)

-Savustettu lohi (täällä ei ilmeisesti harrasteta savustusta samalla meiningillä kun Suomessa, tai ainakaan kenelläkään ei tunnu olevan savustuspönttöä. ainut henkilö kenellä tiedän olevan savustuspöntön täällä on suomalaistaustainen mies. saiskohan jostain ohjeita sellaisen pöntön rakentamiseen?! B:lle vähä tekemistä.)

Okei.. siinäpä ainakin alustavaa listaa. Kaikkea mitä Suomesta kaipaa ei varmaan edes osaa ajatella, mutta jos edellä mainitut saan käsiini Suomessa niin oon erittäin tyytyväinen. Ainii, no ehkä yhden lonkeronkin voisin juoda, täällä kun ei oikeen muuta oo tarjolla kun "coolereita" (ja olutta jota en juo), plääää.

Jack

Maanantaina Kanadan Demokraattisen puolueen johtaja Jack Layton kuoli. Itse en sen suuremmin tiennyt kyseisen herran saavutuksista, mutta kuluvan viikon aikana jokaisessa lehdessä jota olen lukenut on ollut isot otsikot siitä, miten hän oli Demokraattisen puolueen vaikutusvaltaisin johtaja ja kuinka hän sai puolueen kannatuksen nousuun. Lisäksi on tietysti muisteltu hänen uraansa politiikassa noin muutenkin. Harmillisinta tässä on se, että hän kuoli suhteellisen nuorena, 61-vuotiaana, syöpään juuri kun hän oli saavuttanut "poliittisen huippunsa".

Okei, tarkoitus ei ole kirjoittaa muistopuhetta kyseiselle herralle, vaan lähinnä ihmetellä ihmisten reaktioita ja käytöstä hänen kuolemansa jälkeen. Suomessa jos joku politiikan merkkihenkilöistä kuolisi olisi lehdessä juttu ja ehkä toinenkin, mutta tuskin siitä tulisi kansan surujuhlaa. Täällä sadat ihmiset ovat vieneet kukkia hänen virka-asunnolleen ja kirjoittanut muistokirjoituksia isoon "seinään" täällä Torontossa. Eilen Laytonin ruumis kuljetettiin Ottawaan ja vaikka alueella oli varoitus tornadosta, ihmiset menivät joukoittain jättämään jäähyväiset hänelle ja osa oli saapunut paikalle myös pidemmän matkan päästä. Ihmiset jonotti yli kolme tuntia, että sai kävellä Laytonin arkun ohi. Oon myös lukenut lehdestä, että monella työpaikalla ihmiset on itkeny kun joku on edes maininnu kyseisen miehen. Oisko Suomessa muka tällaista? Jos Matti Vanhanen tai vaikka Tarja Halonen kuolisi niin tuskin ihmiset ympäri Suomea ryntäis Helsinkiin hyvästelemään ja itkis monta päivää... jep. I made my point. Toisaalta arvostan kanadalaisten empatiakykyä, mutta jotenkin siitäkin lähtee pohja jos sen vetää överiksi. Surra saa, mutta rajansa kaikella.

Mitä tunteita miehen kuolema sitten minussa herätti (tämän kansan surujuhlan ihmettelyn lisäksi)? Itse olin ainoastaan hieman raivoissani sanomalehden tiistain etusivusta, jossa Layton suutelee vaimoaan. Oliko pakko? Olisi vaikka mielummin laittanut pelkän miehen kuvan, sillä jos olisin itse vaimon asemassa, tuskin haluaisin tuollaista kuvaa aamun lehteä hakiessani nähdä, jos mieheni olisi kuollut edellisenä päivänä.

Mutta sellaista tällä kertaa. Rest in peace Jack.

Sushi

Vuosipäivän kunniaksi luvassa... SUSHIA!! Oli pakko tulla hehkuttamaan. Sorry. Tää on niin outoa, miten sushiin jää koukkuun. Kaks vuotta sitten en voinut sietääkään sushia, kun sitä ensimmäisen kerran maistoin. Vaikka olevinaan pöytään kannettiin erityyppisiä makirullia, niin kaikki ne maistui ihan samalta (=levältä). Jotenkin siihen sitten tottui ja voisi syödä vaikka joka päivä. Nigireitä en tosin oo vielä tähän päivään mennessä maistanu, mutta ehkä sekin päivä koittaa pian, ehkä jo tänään.. who knows!

Kuvat: weheartit.com

Anniversary

Kolme vuotta sitten 20.08.2008 (aika rimmaava päivä muuten) tapasin poikaystäväni ensimmäistä kertaa. Muistan kun sanoin kaverilleni, joka siis esitteli poikaystäväni minulle: "en kyl haluu ketää ulkomaalaista miestä", ajatellen että siitä ei muuta seuraa kun harmia.. mutta kuinkas sitten kävikään. Vaikka vuosien varrella ollaan asuttu eri maissa ja pitkiäkin aikoja erossa toisistamme ei se oo haitannut kumpaakaan (no okei, on se ehkä joskus haitannu ainakin allekirjoittanutta), koska ollaan tiedetty, että asioilla on tapana järjestyä jossain vaiheessa. Se onkin ehkä yksi syy siihen, miksi edelleen ollaan tässä, yhdessä. Ja hyvä niin. 

kuvat: weheartit.com

Healthy stuff

Kuten jotkut ehkä tietää, saatan joskus ( lue: aina kun törmään uuteen tuotteeseen) innostua erinäisistä "terveystuotteista" ja tarjoilla niitä myös pahaa aavistamattomalle poikaystävälle. No, nyt kuitenkin löysin sen verran hyvän terveysjuoman, että en tiedä kuka siitä ei tykkäis! Kyseessä on Vanilla Chai Tea, jonka bongasin eilen kaupasta. Pakkohan sitä oli kokeilla, koska tuotteessa oli terveellistä soijamaitoa sekä vihreää teetä. Plus, yhdestä pullosta saa melkein 40% päivän proteiinitarpeesta. Not bad! ;D ..Oonko ainut joka on jotenkin ihan täpinöissä tästä juomasta?!

yummy yummy!

It's time

Kolme kuukautta elämää Torontossa takana ja aika on mennyt hujauksessa, kiitos töiden sekä juna- ja metromatkojen, joiden ansoista päivät ja viikot kuluu kuin itsestään. Ajattelin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa päivittää blogia (ainakin yritän), josta kiinnostuneet voi lukea kaikkea hömpötystä mitä mieleeni juolahtaa. Aina ei nimittäin tule päiviteltyä kuuluisia Suomeen, vaikka ehkä pitäisi. Tosin, tarkoitus ei ole ehkä niinkään kertoa siitä, mitä tein minäkin päivänä, vaan ehkä jakaa jotain kivoja juttuja joihin täällä törmään.

Sitten asiaan. Tulikin mainittua, että vietän junassa ja metrossa paljon aikaani, tarkemmin sanottuna yhteensä noin 11 tuntia viikossa. Mutta en valita. Parin tunnin junassa istuminen päivittäin sivistää myös ihan huomaamatta. Nyt oon saanu luettua jo neljä kirjaa ja viides on menossa. Lisäksi oon saanu tutustua mahtavaan (huomaa sarkasmi) ilmaisjakelulehteen nimeltä T.O.night, jonka Shout Out -osio on koukuttanut täysin! Tän sivistävyydestä en kyllä sano mitään, mutta kyseessä on siis osio, jonne ihmiset saa lähettää viestejä ja osaa näistä spekuloidaan jopa viikkoja. Tällä hetkellä kuuma aihe on nimimerkin 'needtounderstand' avautuminen siitä, miten hänellä on suhde varattuun mieheen. Lisäksi aina ajankohtaista on haukkua muita matkustajia liian äänekkäiksi, tunkeileviksi, kuorsaaviksi, haiseviksi, jne.. u name it! Niiiiin, ja erittäin suosittua on myös kehua muita matkustajia ja pyytää heitä kahville/leffaan/lapsensa äidiksi (!!).

Tässä pari tyylinäytettä Shout Outeista näin perjantain kunniaksi!